Trubaduuri Vääksyssä

Trubaduuri Vääksyssä on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Vääksyssä keväällä 2017. Kyseessä oli viisikymppiset erittäin hienossa omakotitalossa päijänteen rannalla. Ajelin paikalle sovittuun aikaan ja odotin innolla tulevaa keikkaa. Maisemat näillä seuduilla ovat henkeäsalpaavan kauniit! Asikkalan suunnalla tulee ajeltua todella harvoin ja tämä alue on tavallaan musta aukko minulle. Keikkapaikalla vastassa oli 20 seinähullua ihanaa naista jotka kertoivat odotusten olevan erittäin korkealla kun kasasin kamoja olohuoneeseen 🙂 Tuosta tuli tietenkin vähän paineita mutta arvelin että riittää kun olen oma itseni ja teen parhaani. Sovimme juhlakalun kanssa että soitan kolme settiä. Ensimmäinen biisi olikin biisitoive, Paula Koivuniemen “Aikuinen nainen” 🙂 Joku juhlaväestä oli tulostanut lyriikat porukalle ja kajautimme kyseisen kappaleen suhteellisen kovalla volyymillä. Sen jälkeen soittelin hyviä ralleja mitä mieleen tuli, alkuun muistaakseni vähän iisimpiä biisejä. Ekan seti lopussa saatiin jo tanssia aikaan mutta vähän joutui käskemäänkin 🙂 Meininki oli kaiken kaikkiaan erittäin rento ja iloinen koko keikan ajan ja nautin erittäin paljon esiintymisestä. Porukka alkoi olemaan suhteellisen hyvässä juhlahumussa toisen setin alkaessa ja jätin iisit biisit pois kokonaan. Kesken toisen setin yksi lasi rikkoutui tanssilattialle mutta sitä seurasi salamannopea yhteistyö naisten kesken ja paria minuuttia myöhemmin sirut oli kerätty ja lattia tanssikunnossa jälleen! Tähän ei miehet olisi pystyneet! Harmittelin mielessäni että hyvät tanssit keskeytyivät mutta ei mennyt kauaa kun meininki saatiin palautettua ennalleen. Toinen setti sujui myös hyvin ja omalla painollaan.

Tauolla juhlakalu pyysi toivebiisina The Who:n “Behind blue eyes” -klassikkoa kuultavaksi ja soitinkin kolmannen setin viimeisenä kappaleena kyseisen rallin. Olen sitä joskus treenannutkin mutta C-osa on aina jäänyt opettelematta jostain syystä. Nytkin vedin vain säkeistöt ja kertsit. Jokatapauksessa meininki oli ennen encorea aika hyvässä buugissa:

Viimeisissä biiseissä energiaa oli aika lailla, Anssi Kelan 1972 taisi olla yksi viimeisimmistä kipaleista ja se bogottiin täysillä. Keikan jälkeen sain paljon hyvää palautetta ja lähdin nopeasti ajelemaan Helsinkiin kun valoa oli vielä hieman. Ensi viikolla tunnelmia jälleen keikoilta, pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla, CIAO!