Trubaduuri Espoossa

Trubaduuri Espoossa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Espoossa Länsimetron tilaisuudessa. Kyseessä oli varikon harjannostajaiset ja vähintäänkin mielenkiintoinen keikka oli luvassa. Olin tehnyt aiemminkin Länsimetrolle hommia joten osasin toki odottaa vähän mitä tuleman piti. Saavuin sammalvuoren varikolle hyvissä ajoin ja tällä kertaa pääsin ajamaan autolla tunneliin todella lähelle esiintymispaikkaa. Roudausta oli silti jonkin verran ja pieni hikihän siinä pääsi tulemaan, varsinkin kun olin pukeutunut turva-asuun joka ei ollut aivan tuulettuvimmasta päästä 🙂 Sain lopulta kasattua kamppeet kaikuvan hallin päätyyn ja odottelin juhlavieraita yhdessä järjestävän tahon kanssa. Luvassa oli tuttuun tapaan musiikkia, ruokailua ja muutama puhe. Porukkaa alkoi valumaan bussikuljetuksilta ja lopulta yli sata henkeä otti osaa tapahtumaan. Puheet menivät sulavasti ja ruokailun alkaessa aloitin myös oman settini. Kaikua ei tällä keikalla tarvinnut, sen verran oli kuutiotilavuutta tässä maanalaisessa hallissa. Soittelin rentoa taustamusaa ja yritin pitää äänenvoimakkuuden sopivana. Porukka näytti viihtyvän hyvin ja musastakin peukuteltiin 🙂 Tällaisilla keikoilla tulee soitettua rauhallista musaa enemmän, normaalistihan keikoillani balladeille ei ole juuri tarvetta. Mukavaa soittaa tietysti välillä vähän poikkeavaa ohjelmistoa, ja palautella mieliin kappaleita joita ei ole soittanut aikoihin. Esimerkiksi soitin pitkän tauon jälkeen mm. Beatlesin “While my guitar gently weeps”, Vesterinen Yhtyeineen orkesterin “Kukaan ei koskaan” ja Massive Attackin “Teardrop”-kipaleet. Mahtavia teoksia. Ihmiset viettivät varmaankin suunnilleen tunnin verran aikaa juhlapaikalla ja lähtivät pikkuhiljaa siirtymään busseille jotka kuljettivat porukat takaisin maan kamaralle. Tilaisuus oli mielestäni erittäin onnistunut.

Itse sain myös maukasta lohisoppaa Soupsterin väeltä ja singahdin syötyäni roudaamaan kamoja autoon. Oli hienoinen kiire lastenkuskaushommiin joten panin töpinäksi ja sain survottua kohtullisen ketterästi kamat takaluukkuun. Kävin vielä palauttamassa turva-asun työmaatoimistolle ja kaasuttelin länsiväylälle. Sain pidettyä aikataulut kasassa ja ehdin nippanappa seuraavalle rastille perheenisän reitillä. Olen treenaillut pikkuhiljaa uutta musaa ohjelmistoon ja tulossa on ainakin Metallicaa(unforgiven), Doobie Brothersia(Long train running), David Bowieta(Space oddity) ja Reino Nordinia(Cara mia). Pysykää kanavalla, suomen suuruudenhulluimmalla blogilla, ensi viikolla jälleen tarinointia trubaduurin keikoilta, Ciao!