Trubaduuri Espoossa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Espoossa talvella 2020. Kyseessä oli erään herrasmiehen syntymäpäivät ja minulla oli kunnia toimia muusikkona juhlissa. Juhlatilana toimi eräs espoolainen lounasravintola jossa järjestetään usein iltaisin yksityistilaisuuksia. Tilassa on korotettu lava ja sehän on aina mukava bonus trubaduurille. Tila oli siis entuudestaan tuttu minulle. Esiintymiseni alkoi jo seiskan aikaan kun ihmiset olivat syöneet ja ottaneet kahvia. Aloitin menomusalla alkuun jotta saisin porukkaa tanssimaan ja se onnistuikin kivasti. Ekan biisin jälkeen eräs vanhempi gentleman tuli kysymään osaanko ”Someron kansallislaulua”. Levittelin käsiäni mutta hän paljastikin hymyssä suin että se on Olavi Virran Satumaa. No, ohjelmistoni ainoa tango on juuri tuo biisi ja kajautin sen ilmoille pitkästä aikaa. Ensimmäisessä setissä soitin myös muutamia balladeja koska tiesin että varsinaiset karkelot syntyisivät vasta toisessa setissä. Ihmiset tykkäsivät musasta ja kohteliaasti taputtivat jokaisen biisin jälkeen vaikka ekan setin lopussa musiikki olikin jo taustamusaa. Soitin ensimmäistä kertaa uutena biisinä Jukka Pojan ”Papaijan” ja se toimi mainiosti. Nopea hyvä tanssibiisi joka oli tilaajan erityistoivekappale. Joku kävi toivomassa Via dolorosaa mutta valitettavasti Tommi Läntisen biisejä en ole vielä ehtinyt ottaa ohjelmistooni.
Tauolla ihmiset jatkoivat seurustelua ja suunnittelin toista settiä. Luonnollisesti nopeatempoiset, räväkät biisit tulee soitettua aina loppuillasta vaikka kellohan ei varsinaisesti ollut vielä kovin paljoa. On aika luxusta päästä aloittamaan toinen setti jo puolen yhdeksän aikaan lauantai-iltana. Soitin tokan setin alkuun tuttuja suomiralleja, mm. Tuure Kilpeläistä, Vesalaa, Lauri Tähkää ja niin edespäin. Porukkaa alkoi kerääntymään tanssilattialle ja loppujen lopuksi suurin osa porukasta olikin bailaamassa lavan edessä. Erityistoiveena oli Pate Mustajärven ”Ukkometso” ja sen taisin soittaa viimeisenä kappaleena. Tunnelma oli erinomainen ja luulin keikan jo loppuneen. Ihmiset valuivat takaisin pöytiin mutta joku alkoikin taputtaa encoren merkiksi:
Tämän jälkeen vedin vielä pari rallia kostoksi ja ilta tuli päätökseen omalta osaltani. Sain paljon kehuja vierailta ja keikan tilaajalta keikan jälkeen ja kasailin hyvissä tunnelmissa kamat nippuun. Jätin juhlaväelle rca-miniplugipiuhan että he saivat spotifystä musat soimaan. Häivyin viereiseen prismaan ja nappasin mozzarellapizzan kainaloon ja lähdin himaan herkuttelemaan. Pysykää kanavalla, ensi viikolla jälleen turinoita trubaduurin keikoilta!