Trubaduuri Porvoossa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Porvoon Tirmossa keväällä 2017. Kyseessä oli yllätysesiintyminen siskon ja sen veljen 65-vuotisjuhlilla, ja viikonpäivän sunnuntai joka on yksi harvinaisimmista keikkapäivistä. Yleisössä oli runsaasti kaksikielistä porukkaa ja olinkin saanut harjoiteltavakseni ”Sommaren är kort”-lipaleen Tomas Lediniltä. Kyseessä oli ensimmäinen ruotsinkielinen kappale minkä olen opetellut 🙂 Jouduin käyttämään Tirmossa lunttilappua mutta tätä kirjoittaessa teksti alkaa olemaan pikkuhiljaa pääkopassa tallessa. Kappalehan on todella legendaarinen, ja tuo kyllä hymyn huulille, varsinkin kun tuli juuri tänään käytettyä villalapasia pihalla, kesäkuun toisena päivänä…Juhlapaikka oli yksi upeimmista huviloista missä olen koskaan käynyt, kaikki mahdollinen oli viimeisen päälle rakennettu ja sisustettu. Meri oli aivan lähellä ja paikasta huokui että täällä viihtymiseen oli todella panostettu. Oma esiintymiseni oli lahja eräiltä vierailta ja tuli kyllä täydellisenä yllätyksenä synttärisankareille. Kasasin kamat nurmikolle terassin eteen ja tiesin että keikasta tulisi todella rento. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja seuraavana päivänä niskassani olikin koominen rusketusraja, kauluspaidan mukainen 🙂
Soitin ensimmäisenä biisinä Hotel Californian ja perään jo mainitun Sommaren är kortin. Sain hyväksynnän ruotsinlausumisesta ja luvan esittää jatkossakin kyseistä kappaletta 🙂 Jatkoin hyväksi havatuilla kipaleilla ja ihmiset näyttivät viihtyvän mainiosti. Soitin kolmen vartin setin jonka jälkeen lausuttiin muutama juhlapuhe ja sain kahvia ja pientä purtavaa. Toinen setti sujui omalla painollaan, ja nautin esiintymisestä täysin rinnoin. Ulkona vedetyt keikat ovat aina luxusta jos sää on lämmin. Toisen setin jälkeen luulin jo että keikka oli soitettu, mutta sain määräyksen ottaa lisää kahvia ja kakkua. Samaan aikaan alkoi formulakisa jossa Räikkönen oli päässyt paalulle. Katsottiin äijien kanssa lähtö, Kimi onnistui siinä hyvin. Äijät jäivät telkun ääreen ja naiset tulivat terassille kuuntelemaan kolmatta settiä. Taisin soittaa puolisen tuntia. Tällä kertaa hävisin taistelun formuloille koskien miesyleisöä mutta tilanne oli toki haastava 🙂 Keikan jälkeen kasasin kamat autoon ja sain paljon kehuja esiintymisestä. Ajelin hyvillä mielin mutkaista tietä seiskatielle ja ehdin alkuillaksi kotiin. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla, ensi viikolla jälleen lisää tarinointia!