Trubaduuri Kirkkonummella on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Kirkkonummella loppukesästä 2017. Kyseessä oli erään hienon leidin viisikymppiset ja oli sovittuna että suoritetaan bailaamisen ohella yhteislaulua. Yhteislaulubiisit valikoituvat yhdessä tilaajan kanssa ja ne onnistuivat hienosti, ainakin ”älä tuu droppaa mun tunnelmaa” ja ”pitkä kuuma kesä” oli listalla. Keikka meni muutenkin putkeen, tuntui että juhlavieraat nauttivat musiikista ja toinen setti oli jo mukavan riehakas. Keikka käynnistyi alkuillasta mitä parhaimmassa säässä ja kasasin äänentoistolaitteet pihamaalle. Ensimmäisen setin aikana uhkaavat, tummat pilvet saapuivat horisonttiin, mutta lipuivat ohi kuin ihmeen kaupalla. Paistattelimme upeassa auringonpaisteessa koko keikan ja uskon että lähistöllä satoi aivan kunnolla 🙂 Soitin alkuun suhteellisen leppoisaa musaa, aina välillä yhteislaulua laulattaen. Sovimme suosiolla että ”sata salamaa” jätetään viimeiseksi, olihan sateen uhka todella ilmassa. Tauolla haukkasin happea ja suunnittelin tokaa settiä. Olin siinä uskossa että saisin porukan tanssimaan ja näin kävikin. Toinen setti sisälsi paljon hyviä tanssibiisejä, ja otim muutaman riskinkin. Tuure Kilpeläisen ”Autiosaari”-kipaleessa unohdin totaallisesti ensimmäisen lauseen mutta onneksi joku googletti sen etupöydässä 🙂 ”Vatsan pohjalla perhonen…” sen jälkeen koko biisi muistui hyvin, olen sen esittänyt useaan otteeseen. Edellisestä kerrasta oli kulunut kuitenkin sen verran aikaa että tuli totaalinen blackout. Onneksi niistä selviää huumorilla tai remuenglannilla…
Keikan loppupuolella meininki alkoi yltyä todella reippaaksi ja vetäisin tokaa kertaa Samuli Edelmannin ”Peggyn”. Kyseinen vanha hittibiisi oli menneenä kesänä häätoivebiisinä. Kappalehan on loistava, mutta tajusin että sävellaji oli ehkä hieman korkea lopun nousun jälkeen, täytyy pudottaa hieman alemmaksi. Antti Tuiskua tuli soitettua loppumainingeissa ja tuo mainittu Sata Salamaa myös.
Keikan jälkeen painelin hyvissä fiiliksissä kohti Espoon Ymmerstaa jossa oli sovittuna lyhyempi keikka kolkytvuotispäiville. Siellä oli tiedossa olohuonemeininki jonne syntyi mielestäni erittäin rento tunnelma. Soitin reilun tunnin mittaisen setin ja encoret kuultiin myös Espoossa. Isäntäpariskunta oli todella mukavaa porukkaa sielläkin. Tästä on hyvä jatkaa kohti kiireistä elokuun loppua, keikkaa piisaa oikein paljon. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla! Ensi viikolla jälleen trubaduurin turinointia 🙂