Trubaduuri Lauttasaaressa- Trubaduuri Vihtori Maijanen soitti keikan Aalto-yliopiston suunnittelupäivien päätteeksi aurinkoisena kesäpäivänä Villa Katayassa (villakataya.fi) perjantaina 3. kesäkuuta. Yleisöä oli noin 30 henkeä, joista suurin osa oli naisia. Puitteet olivat loistavat: Villa Katayan hienot merelliset tilat loivat arvokasta tunnelmaa ja mikä parhainta, sää helli trubaduuria ja paikalla ollutta yleisöä. Minulta oli pyydetty spiikkejä englanniksi koska osa yleisöstä oli kansainvälistä. Se on aina mukava haaste, mutta täytyy tunnustaa että läpänheitto ei solju ihan normaaliin tapaan lontooksi vaikka ihan ok englanninkielen taidon mielestäni hallitsen. Soitin kaikenkaikkiaan reilun tunnin mittaisen setin ja ihmiset tykkäsivät selkeästi esityksestä. Laulettiin yhteislaulua useassakin kappaleessa ja yksi biisipyyntökin tuli lennosta: Sata Salamaa! En ollut koskaan esittänyt sitä aiemmin, ja olin sattumalta treenannut juuri sen biisin esityskuntoon. Himmee tsägä 🙂 Biisi meni ihan hyvin, taisin jotain sanoja vähän unohdella mutta ei mitään sen kummempia kommelluksia. Keikkoja on aina mielettömän kivaa soittaa ulkosalla kunhan sää on kohdillaan. Keikan jälkeen tuli hyvää palautetta ja ihmiset olivat muutenkin loistotuulella, olihan kesäinen perjantai-iltapäivä ja laseissa kuohuvaa. Trubaduurin homma on kiitollista työtä, tilaisuudet ovat iloisia ja murjotusta näkee aniharvoin. Livemusiikki nostaa tunnelmaa, ja vaikka ihmiset eivät sitä välttämättä osoita kovin selkeästi, niin pystyy selkeästi aistimaan että tunnelma rentoutuu kun musiikki soi.
Kasailin kamppeet nippuun ja lähdin itä-helsinkiin kotia kohti kellon lyödessä tasan neljä. Uumoilin että Sturenkatu olisi tukossa ja päätin kokeilla ajaa Eiran kautta. Se osoittautui karmaisevaksi virheeksi! Tai itseasiassa se etten ajanut rantoja pitkin, vaan käännyin Uudenmaankadun tuuneliin kohti Esplanadeja. Liikenne oli aivan jumissa, ja kesti uskomattomat 45 minuuttia ajaa edellämainitut kadut päästä päähän. Yritin katsella liikennetiedotteita josko joku hyvin tärkeä henkilö olisi ollut valtiovierailulla tms, mutta googlesta en ainakaan nopeasti löytänyt mitään selkeää sivua. Kauppatorin jälkeen liikenne veti erinomaisesti joten jotain outoa tuossa tuntui olevan. Onneksi minulla ei ollut kuitenkaan kiire seuraavalle keikalle joka oli lapsuuden kotikadulla Pirjontiellä Pirkkolassa. Siellä mun oli määrä aloittaa vasta klo 22. Pääsin tunnin ja vartin jälkeen kotiin ja vannoin välttäväni vastedes keskustan läpi ajoa neljän ruuhkassa 🙂