Trubaduuri Nummelassa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Nummelassa alkuvuodesta 2018. Keikan buukkaus tuli erään hepun kautta joka tilasi minut Vihtiin viime syksynä Anssi Kelan kanssa samalle keikalle. Tilaisuus pidettiin nyt Nummelan lentokentän hotellissa ja valitettavasti Anssi ei ollut mukana tällä kertaa. Hotellin tunnelma oli elokuvamainen, aika oli jollain tapaa pysähtynyt tässä rakennuksessa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja jäin odottelemaan omaa esiintymistäni suunnitellen biisilistaa. Räpläsin kännykästäni ohjelmistoani ja yritin bongailla sopivia biisejä. Kyseessä oli Lions Clubin järjestämä iltama jossa juhlaväen keski-ikä pyöri 75 vuoden tienoolla. Juhlat alkoivat alkuillasta mutta oma settini oli määrä alkaa puheiden jälkeen klo 21 maissa. Yllättäen puheet venyivät ”hieman” ja aloitukseni siirtyi jonkin verran, tämähän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus tässä ammatissa 🙂 Pääsin lopulta vihdoin lauteille ja soitin musaa oman ohjelmistoni vanhasta päästä, paljon 60-luvun biisejä. Itseasiassa ainoita 50-luvun kipaleita ohjelmistossani on Chuck Berryn Johnny B. Goode. Ehkä jotkut Elviksen rallit ovat myös, en ole tarkistanut. Beatlesia tuli naputeltua muutama kipale ja suurimman suosion saavutti CCR, jonka kappaleet saivat tekonivelet parhaiten liikkeelle 🙂 Have you ever seen the rain jopa riehaannutti hieman iäkästä juhlaväkeä. Tällä keikalla oli kuitenkin hienostunut tunnelma eikä pöydillä tanssittu tällä kertaa. Porukalla oli paljon asiaa toisilleen, varsinkin kun puheosuus oli pitkä. Huomasin että porukat tykkäsivät kuitenkin musiikista ja oma fiilis oli todella rento. Akustisesti tila oli hyvä, ja lavakin löytyi, puitteet siis mitä parhaimmat. Setti oli tällä keikalla mukavan lyhyt, toki kunto olisi riittänyt pidempäänkin esitykseen mutta osa juhlavieraista alkoi jo tehdä kotiinlähtöä. Pääsin hyvissä ajoin siis itsekin lähtemään himaan tältä keikalta. Pakkasta oli sen verran että roudaus oli aika tuskaa. Onneksi kotimatka oli nopea ja kirmasinkin turuntietä nopeasti kotiinpäin. Loppumatkasta iso kettu repolainen jolkotteli tien yli Laajasalossa, upea näky kerrassaan. Pysykää kanavalla, suomen kalleimmalla ja hypetetyimmällä blogilla, ensi viikolla jälleen tarinointia keikoilta. Villa Elfvikissä juhlittiin nimittäin syntymäpäiviä, ja olin tuossa tilassa ensimmäistä kertaa esiintymässä, erinomainen keikkapaikka trubaduurin näkökulmasta.
