Trubaduuri Orivedellä on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Orivedellä syksyllä 2019. Keikka oli tällä kertaa hääjuhla ja juhlatilana toimi Einon Pirtti. Tulossa oli rennot ja nuorekkaat häät ja lähdin hyvissä fiiliksissä ajelemaan kohti Orivettä. Valitsin google mapsista lyhyemmän reitin vaihtelun vuoksi. Jouduinkin ajelemaan osan matkaa ihan hiekkatietä ja kärrypolkua mutta loppujen lopuksi pääsin perille juuri sopivaan aikaan. Hääpari otti minut erittäin ystävällisesti vastaan ja kasailin äänentoistolaitteet salin päätyyn. Erinomainen tila trubaduurin näkökulmasta. Ennen aloitusta vuorossa oli vielä muuta hääohjelmaa mutta ennen pitkää H-hetki oli käsillä. Häätanssi tuli tällä kertaa nauhalta ja hyppäsin puikkoihin heti sen jälkeen. Soitin muutaman valssin ja porukka tuli tanssimaan sankoin joukoin. Sen jälkeen jatkoin hääparin toivebiiseillä ja omilla suosikeillani. Ilta eteni hyvällä fiiliksellä ja ekassa setissä muutama ihminen kävi tanssimassakin 🙂 Huomasin että ihmiset kyllä diggailevat musasta ja oli mukava esiintyä vaikka varsinaista hysteriaa ei vielä ollut havaittavissa.
Tauon jälkeen lisäsin kierroksia ja pikkuhiljaa tunnelma alkoi lämpenemään. Olin hetken jo huolissani kun iso osa porukasta istui vielä pöydässä, mutta loppusetistä meno yltyi aivan huikean hauskaksi. Kaikki tulivat yhdessä bailaamaan ja oli tekemisen meininkiä! Hiki virtasi ja vedin kipakan reipasta menomusaa, hyväksi havaittu kaava! Lopussa kansa vaati lisää biisejä:
Keikan jälkeen olin aivan hiestä märkänä ja sain valtavan kivaa palautetta esiintymisestäni. Sellaiset sanat tietysi miellyttää aina ja antaa energiaa, jotain sellaista energiaa mitä ei oikein muualta saa. Näillä fiiliksillä oli mukavaa kasailla kamat pikkuhiljaa autoon, napata vähän iltapalaa ja lähteä ajelemaan pimeää kolmostietä pitkin kohti Helsinkiä. Kotimatkalla kuuntelin piiiiiiiiiitkästä aikaa levyn jota en ollut kuunnellut aikoihin: Queens of the stone agen ”Songs for the deaf”. Levy on klassikko ja tykkäsin edelleen. Viime kerrasta oli kulunut ainakin 10 vuotta. Dave Grohlin paukutus on minun korviini silkkaa juhlaa ja biisit muutenkin todella hyviä. Ensi viikolla raporttia hotelli Scandicista Helsingistä missä olin esiintymässä vajaalle kolmellesadalle ihmiselle, ennätysyleisömäärä trubaduurille! Pysykää kanavalla, suomen tärkeimmällä ja ympäristöystävällisimmällä blogilla!