Trubaduuri Helsingissä on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Helsingissä syksyllä 2018, kumpulan siirtolapuutarhan kerhohuoneella. Kyseessä oli erään pariskunnan tuplaneljäkymppiset ja kun tuohon lukuun lisätään 20 vuotta avioelämää niin juhlat olivatkin siis satavuotisbileet. Meininki näissä kemuissa ei ollut kuitenkaan kuin satavuotiaan juhlista vaan ihmiset panivat jalalla koreasti ja tunnelma oli railakas alusta loppuun. Keikan tilaajat olivat entuudestaan tuttuja minulle, olin ollut esiintymässä muutama vuosi sitten heidän väitöskaronkassa ja niistä kekkereistä oli todella hyvät muistot! Saavuin paikalle jo päivällä ja soitin tervetuliaismusaa kun juhlavieraat saapuivat auringonpaisteessa Kumpulan siirtolapuutarha-alueen kerhohuoneelle. Tila oli erittäin hyvä, kompakti, noin kolmellekymmenelle juhlijalle täydellisen kokoinen kodikas juhlatila. Ruuat ja koristelut olivat vimosen päälle ja puitteet näin erinomaiset. Juhlien aikana oli runsaasti myös muita ohjelmanumeroita ja vierailla pysyi varmasti mieli virkeänä. Soitin keskikohdassa juhlailtaa pari erikoistoivebiisiä Suurlähettiläiltä ja Juha Tapiolta ja tauon jälkeen vedin sitten viimeisen setin.
Viimeinen setti sujui todella hyvin, vaikka ihmisten saaminen tanssilattialle olikin välillä vähän käskemistä 🙂 Soitin ohjelmistoni parhaita menobiisejä ja meininkiä saatiin aikaan kyllä! Keskivaiheella bilemenoa otettiin hetken hengähdystauko ja soitin toisen erikoistoivebiisin, Juha Tapiolta sekin. Biisi oli vähän niinkuin häätanssi, jonka juhlakalut tanssivat muun porukan katsoessa vierestä. Sen jälkeen mätettiin laseihin minttua, schweppesiä, rommia, jäämurskaa, sokeria ja limeä- mojitoja oli siis tarjolla. Mieleeni tuli yhdet kotibileet jotka järjestin joskus taannoin jossa edellämainitut ainesosat oli hankittu mutta jäätä oli liian vähän. Ei mennyt Mojitot ihan nappiin silloin. Eli jos duunaat niitä niin muista varata runsaasti jäämurskaa!! No, drinksujen jälkeen vedin pari juomalaulua tietenkin ja keikan loppurypistys oli käsillä. Meno yltyi todella riehakkaaksi ja tunnelma oli katossa:
Encoret kuultiin ja fiilis oli todella hyvä itsellä ja varmaankin myös juhlakaluilla. Kasailin kamppeet autoon ja sain mukaani avaimenhaltijan joka päästi minut ulos siirtolapuutarha-alueelta. Heitin samalla erään catering-henkilön himaan joka sattui asumaan käsittämättömästi samalla kadulla missä pidän varastoa. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla ja kalleimmalla blogilla, ensi viikolla jälleen tarinoita trubaduuri Vihtori Maijasen keikoilta, vi hörs!