Trubaduuri Kouvolassa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Kouvolassa 40-vuotissynttäreillä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun sain kutsun tähän hienoon kaupunkiin keikalle. Mm. Turku, Lahti, Tampere, Hämeenlinna ovat lukuisia kertoja olleet keikkakohteina mutta hämmästyttävästi vasta n. 400 keikan jälkeen osui kohdalle Kouvola 🙂 Juniorina olen ollut pelaamassa jääkiekkoa siellä pari kertaa, mutta muita käyntejä ei CV:ssäni ollut ennen näitä juhlia.
Kyseessä oli erään pariskunnan yhteissynttärit ja paikalla oli n. 40 henkeä porukkaa. Saavuin paikalle sovittuun aikaan päivänsankarien kotiin ja kasasin yhden kaiuttimen olohuoneen nurkkaan. Jengi oli hyvällä tuulella ja sain erittäin vieraanvaraisen vastaanoton. Toivebiisejä olin harjoitellut muutamia, varsinkin omalle sukupolvelleni legendaarinen Eagle-eyed Cherryn ”Save tonight” toimi erittäin hyvin, myöhemmin loppuillasta. Soitin ensialkuun yhteislaulukappaleen ja ihmiset lähtivät hyvin mukaan 🙂 Ensimmäisessä setissä tanssilattialle tuli jo mukavasti meininkiä, mutta soittelin myös rauhallisempia biisejä. Olin harjoitellut itselle uuden bändin Sister Hazelin ”All for you”-biisin, en aiemmin ollut kuullutkaan koko bändistä. Toinen päivänsankareista oli kuullut bändin musaa jossain elokuvassa(jonka nimeä en muista kuollaksenikaan) ja mieltynyt yhtyeeseen. Ensimmäistä kertaa soitin myös Tom Pettyn ”Free fallin´-biisin, hieno kappale sekin. Tauolla sain lisää kahvia ja pullaa ja valmistauduin loppuhuipennukseen. Tauon aikana osa juhlavieraista lähti kotiin, varmaankin lastenhoitajia vapauttamaan. Juttelin myös talon isännän kanssa maailman menosta ja tuntui siltä että olin ystävien seurassa.
Toisen setin puolivälin tienoilla pienen käskemisen ja suostuttelun jälkeen porukka löysi tiensä tanssilattialle ja meno yltyi aika hurjaksi! Soitin menevää tanssimusaa ja ihmiset alkoivat lämpenemään kunnolla. Encoret tuli ja taisin soittaa Anssi Kelan ”1972”-kipaleen viimeisenä.
Keikasta jäi erinomaiset fiilikset ja ajelin hymyssä suin takaisin Helsinkiin. Tie oli lähes tyhjä, ihmeen vähän porukkaa oli liikkeellä lauantaiyönä. Onneksi ei elukoitakaan vastaan sattunut. Reitti oli hyvinkin tuttu koska lapsuuteni kesämökki on kuutostien varressa Kesälahdella ja kyseistä tietä on tullut jurnutettua yhden jos toisenkin kerran. Pysykää kanavalla, suomen suosituimalla ja suurimmalla blogilla, ensi viikolla on luvassa tarinaa keikalta Hauhon Ilorannasta jossa olin yllätysesiintyjänä talviklassikossa!