Trubaduuri Hauholla on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Hauholla syksyllä 2018. Kyseessä oli naisten iltamat ja minulla oli kunnia saada toimia trubaduurina. Tiesin että miehiä ei ole tällä keikalla paikalla ollenkaan ja funtsailin biisilistaa vähän sen mukaan. Saavuin parin tunnin köröttelyn jälkeen keikkapaikalle ja pystytin yhden kaiuttimen äänentoistoksi. Se riitti hyvin kun esiintymistila oli kompakti, suunnilleen 30m2 kokoinen huone. Pianokin olisi löytynyt, mutta pahus kun en osaa soittaa kuin Ukko-nooan(etusormella…).
Alkuun kajautimme yhteislaulua ja fiilis oli loistava heti lähtöön. Soitin lopulta kaksi tunnin settiä ja alkupuolelle luikautin muutaman balladinkin. Meno oli koko illan todella miellyttävä ja tunnelma oli mielestäni korkealla koko ajan, tyhjäkäyntiä ei juurikaan ollut. Ensimmäisen setin lopussa porukka alkoi jo tanssimaan ja sen jälkeen oli helppo jäädä pienelle tauolle. Breikillä sumplin toisen setin biisejä ja mietin riittääkö tälle hieman iäkkäämmälle yleisölle vielä toinen tunti menomusaa. Parisenkymmentä kipaletta tuli kirjattua ylös muistiini ja sehän riitti hyvin. Eräs henkilö tuli kyselemään minua tyttärensä häihin esiintymään ensi syksyksi mutta olin valitettavasti jo buukannut kyseisen lauantain. Vuoden 2019 kalenteri näyttää tässä vaiheessa erittäin lupaavalta ja keikkojen määrä on kasvussa edelleen. Toivottavasti suunta jatkuu samanlaisena. En ole pitänyt tarkkaa kirjaa siitä mistä keikat tulevat mutta uskoisin että google/suositukset ovat edelleen 50/50 tasolla.
Toisessa setissä jätin joitain uusimpia hittejä soittamatta ja tukeuduin vanhoihin kunnon klassikoihin. Esim. Hurriganesia tulee ehkä vähän vähemmän nykyään soiteltua mutta tällä keikalla kyseisen orkesterin rallit osui ja upposi komeasti. Lopussa meininki alkoi olla ihan älytön. Yleisö halusi lisää ja soitin vielä muutaman ylimääräisen biisin.
Keikan jälkeen jaoin muutamia käyntikortteja ja fiilis oli kaikin puolin loistava. Kasailin kamppeet autoon juhlaväen avuliaasti auttaen, vastusteluistani välittämättä. Myöskään nihkeä, nollassa oleva lämpötila ei harmittanut yhtään. Tosin ajomatkan alku piti ottaa kesärenkailla hyvin varovaisesti, varsinkin kun pientä lumipyryä alkoi tuiskuttamaan. Onneksi tie ei kuitenkaan tuntunut mitenkään superliukkaalta ja selvisin ehjin nahoin hämeenlinnanväylälle, läpi Alvettuloiden ynnä muiden. Pysykää kanavalla, suomen tasalaatuisimmalla blogilla! Ensi viikolla tunnelmia jälleen trubaduurin keikkamatkoilta ja kiireiseltä pikkujoulukaudelta, moooi!