Trubaduuri Haminassa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Haminassa kesältä 2016. Olin perheeni kanssa pohjois-karjalassa mökkeilemässä ja ajelin heinäkuisena torstai-iltana Haminan seurahuoneelle trubakeikalle. Keli oli mitä mainioin ja fiilis korkealla. Olin kuitenkin saanut päivällä tietooni että live-torstait eivät olleet olleet mitään varsinaisia jymymenestyksiä, edellisenä torstaina oli kuulema ollut kokonaista kaksi ihmistä seuraamassa trubaduuria. En antanut sen masentaa vaan tsekkasin itseni sisään seurahuoneelle. Pääsin lämpimään suihkuun mikä oli luxusta viikon mökkeilyn keskellä. Kaupunki vaikutti kauniilta mutta hiljaiselta 🙂 Kävin syömässä uudessa ravintolassa jossa sain erinomaisen nyhtöpossuhampparin. Ravintolan nimeä en muista mutta sinne piti laskeutua portaat alas katutasosta. Taisi olla Fredrikinkadulla, kiinalaisen vieressä.
Olimme sopineet seurahuoneen henkilökunnan kanssa että katsomme sään mukaan soitanko ulkona vai sisätiloissa. Aurinko paistoi ja olin varma että porukkaa tulee todella paljon. Valitettavasti keikalla oli vain noin kymmenen henkeä, mutta fiilis oli kohdallaan! Ihmiset kävelivät terassin ohi Haminan ympyräisillä kaduilla näyttäen metsästävän pokemoneja 🙂 Soitin putkeen reilun puolentoista tunnin setin ja istuin muutaman paikallisen pöytään. He ottivat innokkaasti kuvia ja hehkuttivat hyvää keikkaa. Taisin ottaa pari vehnäolutta ja painuin pehkuihin.
Seuraavana aamuna sain aamupalakupongin läheiseen kahvilaan joka oli aivan upea. Söin maittavan sämpylän, hedelmät ja hyvän kahvin päälle. Suosittelen seurahuoneella yöpyville ehdottomasti kahvila-aamiaista. Toinen vaihtoehto taisi olla Rosso. Lähdin kävelemään ympäri Haminan pyöreitä katuja aloittaen keskeltä.

Keskusaukion rakennus on upea. Myös ortodoksikirkko jäi mieleen, samoin matalat puutalot. Aivan kuin olisi kävellyt Helsingin Vallilassa, erona tietenkin kolme ympyrän muodossa olevaa katua, ei ole varmaankaan montaa kaupunkia suomessa jossa infrastruktuuri olisi kuin Haminassa. Kaunis kaupunki. Nopeasti nähty tosin! Torin laidalla huomasin kolme Otto-automaattia pienellä säteellä.
Summa summarum: Seurahuoneen henkilökunta oli ystävällistä, keikka sujui hyvin, sää helli ja puitteet olivat upeat. Mutta ihmisiä ei liikaa ollut. Kyselin vähän baarimikolta asiaa ja kuulema välillä käy porukkaa ja välillä taas ei. Loppukevennyksenä mainittakon että kuulin eräältä paikalliselta herrasmieheltä Haminan pesäpallojoukkueen ottelukuuluttajan pelikiellosta. Kuuluttaja oli päässyt nimittäin vastustajan ihon alle oikein kunnolla. 🙂 Ensi viikkoon, sitten tunnelmia hääkeikalta Luvialta! Moi!