Trubaduuri Keuruulla on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Keuruulla juhannuksena 2018. Kyseessä oli häät johon otti osaa arviolta sata henkeä. Ajomatkaa oli tälle keikalle tavallista enemmän ja otinkin enemmän varoaikaa mitä normaalisti. Olin ensimmäistä kertaa Keuruulla käymässä, ei ole tullut edes ajeltua ohi koskaan. Saavuin muutaman tunnin ajelun jälkeen isoon pihaan missä oli kaksi suurta rakennusta. Toisessa oli juhlaväki ruokailemassa paraikaa, ja toisessa oli iso huone missä oli oma esiintymistilani sekä seinän takana majoitustilat. Rento ja reipas bestman otti minut vastaan ja kävimme käytännön asiat läpi. Mukavaa oli se että sain rauhassa kasata äänikamat esiintymistilan nurkkaan ja viritellä kitaran rauhassa. Kävin kipaisemassa kupin kahvia ja jäin odottelemaan häätanssia.
Huone pakkautui täyteen ihmisiä ja kaikki oli valmista. Soitin Samuli Edelmannin ”sonetti 105”-kappaleen kitaraversiona, tietysti myös laulaen. Kappale onnistui mielestäni hyvin. Sen jälkeen jatkoin perinteisillä valsseilla ja ihmiset valssasivat innolla. Ensimmäinen setti sisälsi lisäksi muutaman iskelmän ja muita reippaita tanssibiisejä. Porukka otti livemusan hyvin vastaan ja tanssijoita riitti koko illan ajan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ensimmäisen setin jälkeen oli muita ohjelmanumeroita vuorossa pihalla ja sain taas kahvia.
Tauon jälkeen laitettiin lisää vauhtia pykälään ja sain muutamia biisitoiveita lennosta. Mm. Bruce Springsteenin ”Hungry Heart” pyydettiin, se on kappale jota ehkä harvemmin soittelen nykyään, mutta mukavaa että juuri se oli ohjelmistossani. Hieman ennen loppuhuipennusta tanssilattialla oli vähemmän porukkaa ja mietin että tänne asti kun on tultu keikalle niin nyt pitää saada loppuspektaakkeli aikaan. Käytin kaikki mahdolliset kikat mitä osasin ja tulos oli erittäin hyvä:
Puhelimeni kamera oli näköjään aika soijassa, kesähäät ovat trubaduurille joskus erittäin hikisiä 🙂 Meininki oli lopussa aivan katossa ja keikasta jäi todella hyvä fiilis. Juttelin bestmanien ja hääparin kanssa keikan jälkeen ja nappasin iltapalaa mukaan ja lähdin ajelemaan kotia päin. Ajoinkin itseasiassa ilman pysähdystä kokonaiset 4 ja puoli tuntia, aika pitkä pätkä. Ei tarvinnut unta odotella tänä juhannuksena 🙂 Ensi viikolla jälleen turinoita keikoilta, pienen hiljaiselon jälkeen. Kesä on kiireistä aikaa trubaduurille ja lomaillakin pitää välillä! Pysykää kanavalla, suomen suurimmalla ja kalleimmalla blogilla!