Trubaduuri Porvoossa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta juhannuksena 2020 Porvoossa.
Kyseessä oli kaveriporukan juhannuskekkerit johon minulla oli kunnia saada osallistua. Ajelin Sarvisalon suuntaan johonkin niemenkärkeen ja siellä olikin jo vastassa komitea joka auttoi äänikamojen roudauksessa veneeseen. Venematka saareen kesti vajaat 10 minuuttia. Maisemat olivat huikeat ja säähän helli tänä juhannuksena oikein monen vuoden edestä! Yleensä täytyy pitää pipoa ja talvitakkia mutta ei tällä kertaa!! Venematkalla minulle kerrottiin meteoriitin aikaansaamasta laguunista ja se oli todella upea. Jo sana laguuni on aika maaginen. Kipusimme laiturista pelipaikoille ja kasailin äänikamat pystyyn kalliolle. Tunnelma oli odottava ja porukka juhlatuulella jo valmiiksi. Minun arvailtiin olevan Cheekin roudari mutta olin tälläkin keikalla vain oma itseni, nuorempi trubaduuri Maijanen. Otimme alkuun yhteislaulut ja ilta pääsi alkamaan mukavasti. Juhlaväki oli omanikäistäni, höystettynä nuorisokaartilla. Porukka lauloi lähes koko illan mukana ja soittelin hittiputkea laidasta laitaan. Tauolla jengit meni saunomaan ja uimaan ja taisi vierähtää ainakin tunti ennenkuin aloittelin tokaa settiä. Juttelin tauolla nuoren kitaristin kanssa ja helppohan se on jauhaa kun on samat suosikit!! 🙂
Tauon jälkeen jatkettiin elämöintiä ja luonnollisesti railakkaimmat biisit oli jäljellä. Menoa ei voinut kutsua säästelyksi, niin rouheaa oli juhlakansan joraus ja itsekin sytyin kyllä täysin! Soitin arviolta tunnin rykäisyn ja sain lopulta encoren!
Ylimääräisten biisien jälkeen keikan tilaaja kyseli josko voisin soittaa vielä yhden setin. Meininki tällä keikalla oli sen verran siisti että soitin mielelläni vielä puolisen tuntia. Sain paljon hehkutusta yleisöltä ja fiilikset olivat korkealla. Pikkuhiljaa oli kuitenkin aika kasailla kamoja nippuun ja lähteä suuntaamaan kotikonnuille. Paluukyyti maihin tapahtui suurin piirtein saman komitean toimesta mutta onneksi skarpit nykynuoret olivat tässä vaiheessa iltaa puikoissa. Pääsinkin jouhevasti ja turvallisesti takaisin autolle ja köröttelin Porvoon keskustan kautta motarille. Tunnelmat olivat hyvät mutta kello oli jo sen verran että oli pakko painua pehkuihin vaikka siellätäällä näkyikin karnevaaleja ynnä muita zembaloita. Avasin kotona jääkylmän santun ja vietin oman juhannushetkeni ennen unia 🙂 Pysykää kanavalla, suomen ladatuimmalla blogilla, ensi viikolla raporttia hääkeikalta! Zauuuuuuuu!