Trubaduuri Lopella- kirjoitus trubaduuri Vihtori Maijasen keikkaillasta Lopissa 4.6.2016. Tämä keikka oli yksi ikimuistoisimmista keikoistani. Saavuin sovittuun aikaan Valkeaveden rantaan ja ihmettelin kun ketään ei näkynyt missään. Huomasin polun joka johti laiturille ja sieltä havaitsin sadan metrin päässä lautan. Heiluttelin kättäni ja sain vastauksen. Hetken päästä näytti tältä:
Juhlakalu itse tuli siis soutaen hakemaan minua rannasta! Kasasimme kamppeeni todella pieneen soutuveneeseen ja mahduimme pienen asettelun jälkeen kyytiin. Pitelin mikseristäni kiinni ja nojasin toisella kädellä ständipussukkaan joka oli poikittain veneen keulassa. Lautalle päästyämme korkean polviasennon aiheuttama verenkierron väheneminen oli aiheuttanut jo pientä tuskanhikeä, mutta saimme lastattua kamppeeni turvallisesti lautalle. Pystytin äänentoistolaitteet lautan yläkannelle ja hetken kuluttua aloitin keikan. Huomasin että yleisö oli tällä kertaa vähän vanhempaa ja muistelin mielessäni kaikkia vanhimpia kappaleita mitä osaan. Soitin mm. kaikki valssit mitä osaan, ja mm. Metsäkukkia huudettiin toivekappaleeksi.
Aurinko alkoi hiljalleen laskemaan puiden taa ja oli aika käydä alakertaan sisätiloihin syömään. Sain mahtavan annoksen ja minulle oli katettu paikka juhlapöydässä. Ruokailun jälkeen sain tiedon että sankarin lapsenlapsi haluaisi esittää pari kappaletta säestykselläni. Kappaleet olivat viikonpäivälaulu sekä vanha kansanlaulu jonka nimeä en saa päähäni enää millään. En ollut koskaan kuullut kappaletta, mutta onneksi on youtube, josta löysin epämääräisen kuoroversion kipaleesta. Esitykset sujuivat mainiosti ja jäi hyvä fiilis. Tässä vaiheessa ulkona oli jo melko kylmä ja päätimme jatkaa illanviettoa sisätiloissa. Soitin vielä toisen setin akustisesti ja jatkoin vanhoilla kappaleilla, Lauri Tähkän Morsian taisi olla ainoa uudempi biisi minkä esitin. Tuntui että ihmiset tykkäsivät musiikista vaikka kohdeyleisö ei tällä keikalla ollut välttämättä ehkä sellaista mikä osuisi minun mukavuusalueelleni. En esimerkiksi osaa yhtään Kari Tapion kappaletta, sitä toivottiin muistaakseni jossain vaiheessa iltaa. Onneksi ohjelmistossani oli kuitenkin sen verran Baddingia, Juha Wainiota, Jari Sillanpäätä, Tapani Kansaa jne että selvisin jotenkuten haasteesta. Kaikenkaikkiaan opettavainen ja mielenkiintoinen keikka! Myös Reijo Kallion suvivalssi tuli toiveena, kaksikin pariskuntaa olivat aikoinaan tanssineet häävalssina tuon kappaleen. Olin sen kerran aiemmin esittänyt ja salkustani löytyi kappaleen sanat printattuna, pikaisen youtubemuistelun jälkeen kajautin biisin ilmoille.
Kasasin keikan päätteeksi kamat ja sain erään juhlavieraan soutajaksi. Pientä jännitystä oli ilmassa, oli kuitenkin melkein pilkkopimeää ja keikkuva vene alla. Onneksi matka ei ollut pitkä ja pääsimme turvallisesti laituriin. Kamat autoon ja kotia kohti. Lisää tarinoita taas pian!