Trubaduuri Turussa

Trubaduuri Turussa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Turussa alkuvuodesta 2018. Kyseessä oli erään firman iltatilaisuus Turun keskustassa. Lähdin ajelemaan pakkassäässä kohti Turkua jossa on ollut paljon keikkoja viime aikoina. Saavuin paikalle ravintolaan jossa tilaisuus pidettiin ja jäin ala-aulaan odottelemaan koska ylhäältä kuului rivitanssin ääniä. Olin tietoinen että ennen omaa vetoani illan ohjelmassa oli yllätyksenä ohjattu rivitanssituokio. Äänenremakasta päätellen tanssinumero oli suuri menestys! Pinosin omat kamani valmiiksi portaiden alapäähän ja jäin odottelemaan yllätysohjelman loppumista. Tuokion jälkeen kipusin portaat ylös ja kävin esittäytymässä tilaajalle. Porukkaa oli paikalle viitisenkymmentä henkeä ja huomasin että porukka oli aika hyvällä tuulella, suurin osa stetsonit päässä. Taustamelu oli melkoinen jo tässä vaiheessa 🙂 Kasasin äänentoiston tanssilattian eteen ja ehdin vähän suunnitella biisilistaa ennenkuin kello löi kymmenen. Juttelin myös rivitanssin järjestäneen naisen kanssa, hän oli erittäin ystävällinen. Ravintolan tila oli sellainen että ihmiset olivat aika kaukana tanssilattiasta ja mietinkin että saankohan hyvän kontaktin yleisöön. Porukka lähti hyvin kuitenkin messiin ja lauloimme yhteislaulun alkuun. Sen jälkeen soittelin tanssi- ja bilemusaa noin neljän-viidenkympin tienoolla oleville ihmisille. Osa vieraista tuli tanssimaan mutta osa oli selkeästi kiinnostuneita verkostoitumisesta mikä olikin yksi tilaisuuden tärkeistä teemoista. En antanut sen häiritä vaan jatkoin pienen mutta innokkaan tanssiporukan kanssa remuamista. Tauolla juttelin tilaajan kanssa ja sain kahvia. Suunnittelin poikkeuksellisesti koko toisen setin biisilistan ja loppujen lopuksi meininki oli aika hyvä. Porukka pääsi tanssimaan ja irroittelemaan. Viimeisen kipaleen jälkeen firman toimitusjohtaja kävi vielä rukoilemassa Neon 2 yhytyeen “Kemiaa” jonka olin soittanut jo ensimmäisessä setissä. Pyyntö oli sen verran kohtelias ja huvittava että suostuin 🙂 Vielä senkin jälkeen joku tuli vaatimaan Juha Tapiota ja soitinkin illan viimeisenä hitaana “Kaksi puuta”-kappaleen, mestariteos kerrassaan. Keikasta jäi todella hyvä maku ja vaikka kello olikin suhteellisen paljon, lähdin hyvällä fiiliksellä kasaamaan kamoja autoon ja ajelemaan Helsinkiä kohti. Ensi viikolla luvassa höpinöitä Lions clubin keikalta nummelan lentokentältä jossa kohtasin iäkkäimmän yleisöni ehkä koskaan. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla, ensi viikkoon!