Trubaduuri Tampereella

Trubaduuri Tampereella on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Tampereen Hervannassa helmikuussa 2018. Kyseessä oli teekkareiden järjestämä silliaamiainen johon osallistui satakunta henkilöä. Ajelin Tampereelle aamupäivällä ja ajokeli oli mitä parhain; aurinkoinen pakkassää. Roudasin näpit jäässä äänikamat teekkareiden saunatilaan, mikä oli n. 60m2 kokoinen pieni sali. Näpit lämpeni kuitenkin nopeasti, porukkaa oli joka nurkassa ja jouduttiin hieman soveltamaan että pääsin kasaamaan laitteet pystyyn. Meteliä oli jo reilusti kun sata teekkaria nautti silliä lähes selvinpäin..Laitoin kamat melko kovalle ja vedin ensimmäisen biisin, tuntui että musa ei kuulunut vieläkään riittävästi. Laitoin lisää hönkää ja jatkoin keikkaa Tuure Kilpeläisen Autiosaari-kipaleella. Se kirvoitti porukkaa yhteislauluun ja tässä vaiheessa oli selvää että keikasta tulisi ikimuistoinen. Soittelin nopeatempoisia menoralleja ja arvioni mukaan teekkarit viihtyivät hyvin. Joku pyysi paranoidia ja vedin siitä oman lyhyen reggaeversioni. Myös Tommi Läntisen “Via dolorosaa” huudeltiin aktiivisesti mutta en ollut sitä koskaan soittanut. Asiaan tuli kuitenkin muutos tällä keikalla. Olin toki kuullut biisin muutaman kerran ja kertsin päämelodia ja tempo oli suunnilleen hallussa. Jatkoin kuitenkin omalla ohjelmistollani ja meininki tiivistyi pikkuhiljaa. Loppupuolella keikkaa soitin Hectorin “Juodaan viinaa” ja yhtäkkiä joku hyppäsi lavalle ja soitti mikkiin huuliharpulla biisin harppumelodiaa 🙂  Eri sävellajista tosin, mutta ei takerruta pikkuasioihin!! Viimeisten biisien jälkeen meno näytti tältä:

Loppuhuipennus oli kuitenkin jäljellä ja se oli kyllä järjetön spektaakkeli. Joku yleisöstä vaati saada kuulla via dolorosan, ja kuulutin ystävällisesti etten osaa veisua. Yllättäen edessäni oli kuitenkin kännykän näyttö jossa kipaleen sanat ja soinnut. Sanoin että voin soittaa kyllä, mutta kuka laulaa? Yleisössä olikin pätevä heppu joka vetäisi dolorosan kovaa ja korkealta, ja koko sali mukana! Viimeinen biisi oli Anssi Kelan 1972 ja sekin oli huikea veto. Teekkarit karjuivat kertosäkeen näin: “Meistä tuli teekkareita, teekkareita ja teekkareita ja tänään voidaan hetki olla teeeeeeekkareita”. Meinasin kuolla nauruun mutta jotenkin sain biisin soitettua loppuun. Täytyy tunnustaa etten odottanut ihan tällaista silliaamiaista mutta kyllä kelpasi!!! Ensi viikolla jälleen turinoita keikoilta, pysykää kanavalla, suomen kalleimmalla ja suosituimmalla blogilla!!