Trubaduuri Espoossa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Espoossa keväällä 2019. Kyseessä oli neljäkymppiset johon otti osaa arvioni mukaan viitisenkymmentä henkeä, ja lapsia oli runsaasti paikalla. Saavuin paikalle sovittuun aikaan ja totesin juhlatilan erittäin avaraksi joskin matalaksi tilaksi jossa oli hyvä paikka esiintymiselle. Kasailin kamppeet yhteen nurkkaan ja jäin odottamaan keikan aloitusta. Tilanne ennen keikkaa hymyilytti allekirjoittanutta kovin. ”Lavan” eteen kasaantui nimittäin vajaat 10 kpl ”faneja”, iältään keskimäärin ehkä n. 8v. Heissä oli energiaa enemmän kuin laki sallii ja sain karkkilähetyksiä moneen otteeseen lavalle. Kysymys ”millonsäalotat?” tuli arvioni mukaan 30-40 kertaa 🙂 Keikka alkoi lopulta ja otimme yhteislaulun kärkeen. Porukka lähti hyvin messiin ja tanssit pantiin pystyyn. Sain pian postia lavalle fanitytöiltä, toiveena oli Sia:n Chandelier. Kyseinen kappale oli myös juhlakalun toivelistalla joten se oli mukava vetää! Kappale ei ole ihan helpoimmasta päästä laajan äänialansa vuoksi( ja muutenkin!), mutta biisi on aivan mielettömän hieno ja siihen syttyy itse joka kerta. Palautteen perusteella kipale onnistui hyvin:
Soitin paljon menomusaa ja meininki oli rennon letkeä. Lapsia oli tosiaan paikalla useita ja tällä keikalla tuli soitettua pääosin aika uutta musaa. Ensimmäisen setin jälkeen jäin tauolle ja suunnittelin tokan setin rakennetta. Toivebiisejä oli jonkun verran ja niistä oli helppo kasata jälkimmäinen rypistys. Jatkoinkin tauon jälkeen samalla reseptillä johon kuului reipasta tanssimusaa ja pääosin uudempaa hittiputkea. Tosin Baddingin ”Paratiisi” ja Siltsun ”Satulinna” kirvoitti vanhempaa porukkaa pyörähtelemään parketille joten tulihan sitä itseasiassa perinteisempääkin soitettua. Lopussa vetäisin vielä toivebiisinä Motörheadin ”Ace of spades”-rallin jonka jälkeen pääsin ansaitulle huilille. Keikka sujui kaiken kaikkiaan kivasti ja sain paljon hyvää palautetta paikan päällä. Muutamia käyntikortteja tuli jaettua ja kasailin pikkuhiljaa piuhoja salkkuun. Euroopan harmonisin ja siistein keikkasalkku on edelleen hallussani. Sain nohevilta äijiltä kantoapua äänentoistolaitteiden kanssa ja pääsin ketterästi autolle. Ajelin kotiin sadesäässä mutta hyvillä mielin ja painuin pehkuihin yhden palauttavan oluen jälkeen. Pysykää kanavalla, suomen vihreimmällä blogilla, ensi viikolla luvassa turinoita hääkeikalta Helsingistä. Ciao!