Trubaduuri Helsingissä on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen pikkujoulukeikasta joulukuussa 2016. Kyseessä oli erään ala-asteen opettajien ja henkilökunnan kekkerit ja meno tällä keikalla yltyi aivan huikeaksi. Keikka buukkautui toisen esiintymisen kautta minkä olin käynyt tekemässä Hauholla ilorannassa noin kuukautta aiemmin. Sain mystisen tekstiviestin ja vastasin kutsuun. Saavuin juhlapaikalle sovittuun aikaan ja tunnelma oli valmiiksi jo erinomainen, karaokelaitteet pauhasivat ja porukkaa oli paikalla mukavasti muutamankymmentä henkeä. Kasasin äänilaitteet pystyyn ja valmistauduin aloittamaan oman osuuteni. Yritin haistella mitkä biisit uppoaisivat yleisöön. Soitin alkuun pari yhteislaulua ja jengi oli täysillä mukana alusta lähtien. Siitä oli mukava jatkaa tanssimusiikkiin, varsinkin kun valtaosa ihmisistä tuli heti joraamaan. Ensimmäinen setti sujui aivan loistavasti ja lähdin tauolle hyvällä fiiliksellä. Tauon aikana eräs henkilö veti pienimuotoisen tanssitunnin juhlapoppoolle ja se oli varsin hupaisaa katsottavaa( ks.kuva)! Tunnelma oli valmiiksi jo aivan katossa kun aloiti toisen settini. Biisivalintoja ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, nopeita biisejä vaan toisensa perään, ihmiset jaksoivat tanssia upeasti! Tällaiset keikat ovat ehdottomasti mukavimpia.
Jälkimmäisen setin lopussa tapahtui sitten jotain aivan odottamatonta. Nimittäin kitarahihnani irtosi kitarasta ja jouduin soittamaan viimeisen kappaleen ennen encorea pitäen kiinni oikealla kädellä akustisen kitarani rungosta, samalla soittaen. Sanoisin että melko hankalaa ja kiusallistakin hommaa 😉 Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin että hihna ei ollut irronnut perinteisellä tavalla kitarasta vaan hihnan paksut lankapunokset olivat vuosien keikkailun tuloksena pikkuhiljaa kuluneet puhki, ja pettivät tässä kohtaa. Onneksi yleisössä alkoi pieni kisa siitä kuka saisi tulla pitämään encoressa kitaraani soittoasennossa 🙂
Voittaja löytyi nopeasti ja sain vedettyä viimeisen kappaleen täysillä. Tästä keikasta jäi superhyvä fiilis ja kasailin nopeasti äänikamat kasaan, varsinkin kun juhlakansalla oli omat vehkeet pystyssä. Disco jatkui ja pääsin livahtamaan karkuun pikkuhiljaa. Työhuoneella tein tarkemmat tutkimukset kitarahihnaan ja suunnittelin jo uuden ostoa. Kulutusyhteiskuntavastaisena henkilönä kaivoin kuitenkin seuraavana päivänä kiltisti neulan ja vahvaa lankaa kaapista ja ompelin punoksen uudelleen. Eiköhän tällä neuloksella mennä seuraavat parikymmentä vuotta. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla ja luetuimmalla blogilla, skibaduvei!