Trubaduuri Naantalissa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Naantalissa keväällä 2017. Osoitteena oli Herrankukkaro joka on Turun saaristossa vanhan kalastajatilan ympärille rakentunut omaleimainen kokous- ja virkistyspaikka. Kyseessä oli tuttu yritys tilaajana ja odotinkin keikkaa innolla. Ajomatka Helsingistä oli yllättävän pitkäkestoinen koska reitti ikäänkuin koukkasi Turun taakse. Ehdin hyvissä ajoin paikalle ja tutustuin juhlatilaan joka oli mukavankokoinen sali. Keli ulkona oli valitettavasti aivan hirveä. Lumiräntää satoi ja lämpötila oli alhaalla. Nappasin huumorimielessä kuvankin 🙂
Luojan kiitos keikka ei ollut ulkotiloissa..Jokatapauksessa, trubaduurin tilannut yritys oli virkistäytymässä ja minun oli määrä aloittaa ruokailun aikana taustamusalla ja sen jälkeen jatkaa bailuvaihteelle. Illan käsikirjoitus toteutui juuri näin. Ensimmäinen, noin tunnin mittainen rykäisy oli painotukseltaan rauhallisempaa musaa. Se jäi mieleen että ihmiset taputtivat joka biisin jälkeen, hyvä merkki. Joskus keikoilla ruokailun aikana aplodeja ei tule ja asia on mulle aivan ok. Tietenkin tuntui hyvälle että ihmiset huomioivat livemusiikin näinkin mukavasti. Muistaakseni Lionel Richien ”Easy” sai isoimmat suosionosoitukset. Setin jälkeen sain napata seisovasta pöydästä ruokaa ja sain kutsun pöytään ruokailemaan.
Tauolla juttelin erään herrasmiehen kanssa Jokereiden jääkiekkojoukkueesta ja sen historiasta. Hän oli ollut kausikorttilainen jo 80-luvulta saakka ja jaoimme 90-luvun katsomomuistoja nordikselta. Itse kävin tiuhaan tahtiin Jokereiden peleissä 90-luvulla. Taidettiin olla lätkähulluja molemmat. Hauska juttutuokio. Itseasiassa tällä keikalla ei tainnut muita miehiä meidän lisäksi ollakaan, loput 50 henkeä oli naisväkeä.
Toinen setti alkoi hyvissä tunnelmissa ja porukka tuli tanssimaan ja bailaamaan. Meininki yltyi erinomaisen hauskaksi ja olinkin aivan fiiliksissä. Tuntui että esitys onnistui todella mukavasti ja ihmiset viihtyivät, tanssivat ja lauloivat mukana. Toinen tunnin setti loppui yhdentoista maissa ja lähdin loppuhehkutusten jälkeen suit sait sukkelaan kohti Helsinkiä. Olinkin aivan rätti loppumatkasta, tavallaan aika typerää ajaa väsyneenä kotiin. Edellisenä iltana olin ollut hautajaisissa Lappeenrannassa ja vireystaso alkoi laskemaan Helsingin lähestyessä. No, kai sitä tässä iässä vielä pitää jaksaa 🙂 Ensi viikolla tarinoita Asikkalasta missä 20 seinähullua ihanaa naista vietti 50-vuotisjuhlia ja minulla oli kunnia päästä heitä viihdyttämään livemusiikilla. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla, moi!