Trubaduuri Espoossa on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Espoossa kevättalvella 2018. Juhlat pidettiin Villa Elfvikissä Ruukinrannassa. Kyseessä oli 40-vuotisjuhlat joihin saapui vieraita kolmisenkymmentä henkeä. Kävin viemässä äänikamat jo päivällä paikan päälle ja huomasin ilokseni Villa Elfvikin olevan erinomainen keikkapaikka. Salin päädyssä oli selkeä korotettu lava, mutta ihmiset silti aivan lavan edessä. Kasasin kamat nopeasti pystyyn ja lähdin käymään kotosalla. Juhlakalu oli toivonut muutamia kappaleita ja palautinkin mieleeni mm. J.Karjalaisen ”Doris”-hitin ja muutaman muun ”unohtuneen” kappaleen. Loppujen lopuksi taisin unohtaa soittaa koko Doriksen, tyypillistä 🙂 Juhlat alkoivat perinteiseen tapaan ruokailulla iltapäivällä ja kun saavuin paikalle seiskan aikaan, ihmiset olivat jo siirtymässä jälkiruokakahveihin. Päivänsankari on raudanluja ammattilainen ravintola-alalta joten tarjoilut olivat huikeaa tasoa. Napsin itsekin vähän kaikenlaista mukavaa lautaselle settien välissä tauolla. Ensimmäinen setti aloitettiin yhteislaululla ja aistin että keikasta tulee hyvä. Porukka oli fiiliksissä ja soittelin toivebiisilistaa eteenpäin. Listalla oli monia omiakin suosikkibiisejä ja homma rullasi eteenpäin rennosti. Ihmiset istuivat pöydissä mutta sain paljon aplodeja jokaisen biisin jälkeen, sehän lämmittää aina mieltä. Tauolla suunnittelin toista settiä ja nautin kahvia ja tarjoilupöydän antimia.
Toisessa setissä otin tavoitteeksi saada ihmiset tanssimaan, ja pienen taistelun jälkeen porukka alkoi lämpenemään. Soitin paljon suomihittejä ja reipasta menomusaa ja tuntui että juhlaväki viihtyi oikein hyvin. Tanssit saatiin aikaiseksi loppupuolella keikkaa ja jopa pientä riehaantumista oli huomattavissa. Yritin kuvata lopussa videomateriaalia mutta kännykästäni loppui akku juuri silloin. Onneksi sain napattua edes pari fotoa. Akku pääsi loppumaan liiallisen jääkiekkotulosten kulutuksen seurauksena. Pakko myöntää että minulla on ongelma: NHL. Jokatapauksessa lopussa meininki oli erittäin hauska ja sain hienoa palautetta keikan jälkeen ja jaoin käyntikortteja useampaan osoitteeseen. Fiilis oli tietenkin korkealla ja kasasin ansaitusti kamat autoon ja karkasin himaan. Paita oli läpimärkä, se on myös hyvä merkki yleensä. Kello ei ollut edes yhtätoista joten kävi tuuri siinäkin suhteessa. Ensi viikolla jälleen raporttia luvassa suomen luetuimmalla blogilla, pysykää linjoilla! Olin nimittäin toista kertaa uralla jopa hotellimajoituksessa!