Trubaduuri Taipalsaarella on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Taipalsaarella keväällä 2017. Tiedossa oli samankaltainen keikka kuin edellisenä keväänä. Tällä kertaa yleisönä oli eri porukka kuin viime vuonna mutta keikkapaikka sama tuttu sotilaskoti. Lähdin ajelemaan hieman aiemmin edellisvuodesta viisastuneena ja olinkin puolitoista tuntia ennen aloitusta jo mestoilla. Tosin virheeksi osoittautui google mapsin ehdottama nopein reitti välillä Hamina-Taavetti. Muistaakseni tie nro 26. Aivan järkyttävä tie, täynnä kuoppia, rekkoja tuli vastaan solkenaan ja ajaminen oli kaikkea muuta kuin nautinto. No, pääsin kuitenkin turvallisesti perille ja yhteyshenkilöni otti minut vastaan ja kävimme läpi keikan raamit. Porukka oli taas suorittanut raskaita metsärasteja koko päivän, ja saunan jälkeen he tulisivat sotkuun viettämään hetkeksi iltaa. Oma ohjelmanumeroni olisi yllätys. Kasasin äänentoistolaitteet samaan hyäksihavaittuun kohtaan ja jäin odottelemaan yleisöä saapuvaksi.
Ihmiset tulivat paikalle ja huomioin että miehiä oli huomattavasti enemmän paikalla kuin edellisellä kerralla, tämä seikka tietysti kiinnostaa sen vuoksi että biisivalinnoissa pitää olla tarkkana 🙂 Otimme alkuun vähän yhteislaulua ja itseasiassa yhteislaulua taisi olla melkeinpä koko illan 🙂 Vedin suunnilleen tunnin pituisen setin. Soitin pääosin suomalaista kamaa, iloista ja menevää. Toki mukaan mahtui pari rauhallisempaakin biisiä, kuten esimerkiksi Eaglesin Hotel California. Setin lopussa ääneni alkoi loppumaan, veikkaan että Helsingin katupöly alkoi tulemaan ulos laulun mukana 🙂 Yskitti ja tuntui että ääntä ei tule oleenkaan, varsinkaan korkeammista kohdista. Flunssaa ei minulla ollut ollut lähiaikoina joten varmaankin jotain katupölyyn liittyvää se oli. Onneksi ihmiset lauloivat täysillä mukana ja pari viimeistä biisiä tiputtelin sävellajeja ja annoin kuoron hoitaa kertsit.
Luojan kiitos seuraavana päivänä ei ollut keikkaa…Sainkin levätä kaksi iltaa ennen seuraavaa vetoa ja ääni oli jotakuinkin palautunut. Taipalsaaren keikan jälkeen fiilis oli mitä loistavin vaikka juttelusta ei oikein mitään tullutkaan. Ihmiset tulivat sankoin joukoin kiittelemään keikasta ja saivat minut vakuuttuneeksi että veto oli oikein onnistunut. Jaoin muutaman käyntikortin ja kasasin kamat autoon. Tällä kertaa painelin Lappeenrantaan yöksi, kello oli kuitenkin jo lähempänä puoltayötä. Nukuin huonosti ja lähdin jo aamulla ajelemaan Helsinkiin. Ensi viikolla tarinoita Naantalista, pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla!