Trubaduuri Vihtori Maijanen paineli Pukinmäen VPK:lle 110-vuotisjuhliin lauantaina 7.5. Kyseessä oli tuplaviiskymppiset höystettynä 10-vuotishääpäivällä. Trubaduuri sopii tuohon taloon oikein hyvin vaikka sali tilava onkin. Viime kesänä tein yhden hääkeikan kyseisessä paikassa kovimpien helteiden aikaan. Silloin ilmastointi sattui olemaan rikki ja se oli trubaduuri Maijasen hikisin keikka ikinä! 🙂 Tanssilattialla ei varmaankaan ollut toki sen viileempää. Nyt oli kuitenkin vähän suotuisammat ilmastointiolosuhteet ja juhlapaikalla rento tunnelma jo kun saavuin paikalle. Aloitin jo puoli kahdeksan aikaan soiton ja ensimmäinen setti oli suurelta osin taustamusaa. Sain yhden nuoren fanin heti alkukeikasta ja soitin ”pikkuiset kultakalat” reggaeversiona. Ihmiset tuntuivat tykkäävän musiikista, mutta istuivat vielä pöydissä. Yhteislaulua saatiin aikaan, mutta itsellä oli sellainen fiilis että ihmiset halusivat seurustella ja vaihtaa kuulumisia. Juhlakalut kertoivat myös että paikalla oli runsaasti porukkaa joka ei ollut kokoontunut hetkeen.
Sain tiedon että illan emäntä haluaisi laulaa dumarin ”Tonnin stiflat” biisin säestykselläni. Biisihän on mulle aivan lempikipale, en ollut sitä kuitenkaan koskaan soittanut. Kuuntelin sen tauolla pariin kertaan ja aloin saada otetta rakenteesta. Kysyin mistä sävellajista mennään, ja nauroimme Sarin kanssa ”mitä niitä nyt on” hengessä 🙂 Päädyimme A-molliin. Esitys onnistui mielestäni loistavasti, ja pakko kyllä sanoa että hän yllätti minut täysin suvereenilla taidokkuudellaan. Äänikin oli kuin nakutettu tuohon biisiin. Itsekin Hakaniemen korkeakoulua käyneenä tuo kappale vie täysin mennessään, ja tuo valtavan vahvoja mielikuvia oikeista ihmisistä, paikoista, tunnelmista.
Kolmas setti käynnistyi ja jengi alkoi pikkuhiljaa riehantumaan, Klamydian ”pienen pojan elämää” pärähtäessä soimaan. Kyseinen kappale oli toisen sankarin, Luken toivebiisi. Ihmiset tulivat tanssimaan ja tauolla olimme sopineet myös juhlavieraiisin kuuluneen Henkan kanssa että hän tulee laulamaan Popedan ”Tahdotko mut tosiaan” kappaleen. Sekin meni hienosti. Hectorin mandoliinimiestä pyydettiin myös, taisi olla jonkun pariskunnan häätanssi. Keikan jälkeen käyntikortteja tultiin hakemaan ja ties vaikka tämä poikisi yhden jos toisenkin keikan. Isäntäväki tuntui olevan tyytyväinen trubaduurin valintaan ja hyvästä palautteesta tulee aina kirkas mieli. Pakkasin kamat luottohevoseen ja köröttelin kotia päin.