Lauantaina 3.10 oli luvassa trubaduurin neljän keikan ilta. Näistä keikoista kolme ensimmäistä oli trubaduuri Vihtori Maijasen keikkoja, ja neljäs taloyhtiön oman bändin veto kasaribileissä. Hommat alkoivat kello neljän korvilla Finlandiatalolla johon menin kasaamaan äänikamat. Kyseessä oli Helsingin kaupungin Hyyryläispäivät-tapahtuma, jonka päätteeksi oli tarjolla purtavaa sekä puolentoista tunnin trubaduurisetti. Keikka alkoi viideltä ja meni loistavasti, ihmiset tulivat tanssimaan. Hauska juttu ottaen huomioon että kello oli tosiaan todella vähän, eivätkä ihmiset olleet nauttineet vielä tanssijalan vipatusjuomaakaan. Asiaa. Keikan jälkeen pakkasin kamat autoon ja singahdin kotikulmilleni laajasaloon missä oli sovittu kotikeikka viisikymppisille. Biisitoiveina oli suomipoppia ja muutama ulkomainen klassikko. ” Ei mitään Frederikkiä sitte”, taisi olla myös yksi pyyntö 🙂 Soitin ensimmäistä kertaa kappaleen ”Elämän nälkä” ja jännitin kovasti muistaisinko sanat ja miten esitys onnistuisi. Tuntui että versio toimi ihan hyvin, ja mietin että biisin voisi soittaa toistekin. Keikan tilannut naapurini tuntui olevan esityksen jälkeen tyytyväinen, samoin juhlavieraat. Keikan jälkeen koppasin kitaran kouraan ja painoin kaasu pohjassa Hyvinkäälle 40-vuotisjuhliin.
Olin sopinut soittavani kaksi settiä, ja erikoistoiveena oli Extreme- orkesterilta musaa. Luonnollinen valintani oli ”More than words”-klassikko joka on huikea biisi. Soitin sen ensimmäisessä setissä, mutta taisin unohtaa toisen säkeistön sanoja. Täytyy harjoitella lisää tuota biisiä. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja diggailivat trubaduurin esityksestä, mutta alkuun en saanut porukkaa tanssimaan. Onneksi jengit lämpenivät toisessa setissä, ja muistaakseni J.Karjalaisen ”Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään” taisi olla kovin menestys tuolla keikalla. Kaikenkaikkiaan mukava veto ja juhlakalu oli tyytyväisen oloinen. Tämän jälkeen matkustin valon nopeudella laajasaloon jossa oli vielä luvassa yksi keikka taloyhtiön kasaribileissä. Keikka oli naapuruston jätkistä kasatun The Bitlessin, Beatlesin musiikkia soittavan coverbändin veto puoli kahdelta yöllä 🙂 Keikka meni hienosti, ja yleisökin oli melkein selvinpäin. Tuon orkesterin kanssa on aina mukavaa soittaa, kyse ei ole mistään kovin vakavasta bänidtouhusta. Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin kohti pikkujoulukeikkoja.
Nähdään huipulla!