Trubaduuri Helsingissä on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Helsingissä talvella 2018. Keikkapäivä osui pahimpaan mahdolliseen lumipyryyn ja liikenne Helsingissä oli aivan sekaisin koko päivän. Keikkani oli määrä alkaa klo 14 joten onneksi en joutunut ruuhka-aikaan liikkeelle. Jäin jumiin jo kotipihassa mutta sain edestakaisin nitkutettua toyotani liikkeelle pienen taistelun jälkeen. Ajelin pukinmäkeen itiksen kautta ja kehällä köröteltiin kolmea-neljääkymppiä. Pääsin kuitenkin suhteellisen iisisti keikkapaikalle ja varoaikaakin oli runsaasti. Kasasin kamppeet juhlatilan nurkkaan mutta tällä keikalla en sitten äänikamoja tarvinnutkaan 🙂 Vaihdoin kielet kitaraan ennen keikkaa ja minulla oli varakitarakin mukana. Edellisellä keikalla hajonnut ohut e-kieli oli unohtunut vaihtaa ja huomasin sen vasta ennen keikalle lähtöä.
Keikka oli harjannostajaistilaisuus ja paikalle oli kutsuttu suunnittelijoita, rakennuttajia, arkkitehtejä ja tietenkin työmiehiä ja -naisia. Sään vuoksi oli kuitenkin odotettavissa että porukkaa jää pois tilaisuudesta. Loppujen lopuksi ihmisiä oli paikalla n. 15. En siis tarvinnut mitään äänentoistoa vaan tämä keikka hoidettiin niin sanotusti luomuna. Tila oli myös optimaalinen ja tunnelma muotoutui oikein mukavaksi ja intiimiksi. Tarjolla oli huippuhyvää lohisoppaa jota pääsin nauttimaan keikan jälkeen. Soittelin tuttuun tapaan hyvää musaa, omia lempibiisejä ja myös paljon kappaleita joiden uskoin siinä hetkessä sopivan tilanteeseen ja paikalla olleiden ihmisten musamakuun. Keikan jälkeen vallitsi rento ja hilpeäkin tunnelma ja tilaaja tuntui olevan erittäin tyytyväinen tilaisuuteen. Toki kaikkia harmitti että paljon työmiehiä jätti tulematta mutta keli oli kyllä aivan hirveä. Kaivoin autoni lumikasan alta ja pakkasin äänikamat takakonttiin. Kotimatkani kesti yli tunnin, normaalisti saman matkan ajaa reilussa vartissa. Kehä 1:llä molemmat kaistat olivat aivan tukossa ja liikennevauhti maksimissaan 10km/h. Onneksi tajusin mennä Pihlajamäen liittymästä Viikin kautta, muuten olisi varmaan mennyt kauemminkin. Busseja ja rekkoja oli jumissa jokaisessa ylämäessä ja neljän ruuhkan aikaan on vaikea kuvitella pahempaa liikennekaaosta olevan suomessa. Pääsin kuitenkin lopulta turvallisesti kotiin ja siinä vaiheessa lumipyrykin alkoin ehkä hieman hellittää. Illalla oli toinen keikka Sir Eino Flamingossa ja jäin odottelemaan sitä innolla. Pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla, ensi viikkoon!