Trubaduuri Tampere

Trubaduuri Tampere on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Tampereella syyskuussa 2016. Tällä kertaa olin vähän eri puolella näsijärveä mitä yleensä, minut oli nimittäin buukattu Lamminpään- Tohlopin omakotiyhdistyksen 70-vuotisjuhliin esiintymään. Ajelin hyvissä ajoin paikalle ja Lamminpään osuuskuntatalossa oli juuri päättynyt nukketeatteriesitys. Kasasin äänikamat saliin lavan eteen ja kaikki oli valmista omalta osaltani iltaa varten. 

img_3014

Tiedossa oli tällä kertaa suhteellisen aikainen lopetus, n. klo 22 maissa. Aloitin lyhyen puheen jälkeen puoli kahdeksan maissa soittamaan. Ihmisiä ei näissä juhlissa ollut aivan tuvan täydeltä, mutta sitäkin hyvätuulisempaa ja nohevaa kansaa kylläkin. Vaikka alkuun perinteisesti meno oli melko rauhallista, kyti porukassa selkeästi halu juhlia kunnolla. Ensimmäisessä setissä soitin ensimmäistä kertaa Hectorin ”lumi teki enkelin eteiseen”- klassikon, innostuneena Mikael Gabrielin Vain elämää versiosta. Oma versio onnistui hyvin ja kumarsi varmaankin enemmän alkuperäiseen vetoon.

Soitin illan aikana yhteensä kolme settiä, ja tauot olivat melko lyhyitä. Viimeisessä setissä oli jo selkeästi tiedossa että rokkia oli saatava! Esitin vanhoja klassikoita, mm. Elvistä, Hurriganesia, Chuck Berryä ja Uriah Heepiä, olihan tilaisuuden osanottajien keski-ikä selvästi viidenkympin paremmalla puolella. En tietenkään unohtanut Juicen biisejä, olihan hän keikan tilaajan mukaan asunut jopa Lamminpään-Tohlopin omakotitaloalueella aikanaan. Olin sattumalta vielä kuunnellut Juicen koko tuotannon menneenä kesänä ja syksynä. Kyseessä on tietysti täysin poikkeuksellinen biisinikkari joka pystyi kirjoittamaan laulun ihan mistä vaan aiheesta. Iso respekti Juicelle!! Meno viimeisessä setissä yltyi aivan hurjaksi, juhlavieraat tanssivat kuin viimeistä päivää ja encoretkin kuultiin. Hiki virtasi ja kun juhlajuomatkin olivat kunnossa, lähdin esityksen jälkeen erittäinkin hilpeästä osuuskunnan talosta 🙂 Nälkä oli keikan jälkeen aivan järkyttävä ja kurvasin välittömästi kultaisien kaarien luokse kun ajelin kotiinpäin. El Maco piristi kummasti alkavaa kotimatkaa ja mäkkärin pihassa huomasin että vieressä tönöttävä urheiluliike sattui olemaan juurikin se sama puoti mistä olin tilannut uudet maalivahdin luistimen vuosi sitten. Kotimatka sujui turvallisesti ja edelleen täytyy sanoa että Tampereen ja Hämeenlinnan keikat on todella mukavia juuri hyvän tien ansiosta. Esimerkiksi Lahdentie on mielestäni todella tylsä verrattuna kolmostiehen. Ensi viikolla jälleen viiltäviä analyysejä muusikon näkökulmasta, pysykää kanavalla, suomen suosituimmalla blogilla!